FI52434/09A Karhunkaatajan Nemesis, ”Monsteri” (kuvattu 4/2011)

Monsteri erottui FIN KVA FIN KVA-J Karhunkaatajan Piece of Caken, ”Piisin” ja
FIN KVA FIN MVA Raikukorven Napoleonin 8 uroksen ja 5 nartun pentueesta jo heti synnyttyään sekä kokonsa että käytöksensä puolesta ja sai lisänimen Monsteri.

Jo heti ensimmäisinä elinpäivinä matka Piisin nisältä nisälle oli niin määrätietoista, että pois alta vaan muut pienemmät ja heikommat. Keskimääräinen nisällä käytetty aika ennen seuraavalle siirtymistä oli yleensä minuutin luokkaa. Myös hajuaisti näytti pelaavan ainakin nisän etsimisessä erittäin hyvin. Motivaatio ainakin ruokaan on sitten säilynyt Monsterilla myös jatkossa erinomaisena.

Luonteeltaan Monsteri on varsin ystävällinen ja lempeä. Rähinät tai haukuskelut muille koirille ovat jääneet varsin harvoiksi sekä kotioloissa että hihnan päässä. Nyt liki kaksivuotiaana luonteesta löytyy vielä tiettyä pentumaisuutta ja mieluisimpiin puruleluihin kuuluisivat myös ranteet ja nilkat, kun vaan niitä saisi rauhassa kaluta. Onneksi sentään kotiväkeen kuuluva dalmatiankoiranarttu Bella on aina valmis pieneen ystävyysotteluun Monsterin kanssa vaikkapa molemminpuolisen korvien pureskelun merkeissä.

Ensimmäiset ”riistakosketukset” tulivat jo ensimmäisen syksyn vähäisillä lumikeleillä vuonna 2009. Riistan hajut käytiin ottamassa karhun jäljillä, mutta muuten Monsteri sai kasvaa ja odottaa seuraavaa syksyä.

Seuraavana kesänä ensimmäiset testit verijäljellä osoittivat, että hajuaisti oli säilynyt kunnossa ja motivaatiota verijäljelle riitti, ainakin jos sinne oli makkaranpalaa palkinnoksi. Jo toisella treenikerralla yli vuorokauden vanha, vesisateen välillä liottama, kilometrin jälki ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia.

Syksyn karhujahti antoi viitteitä siitä, että kiinnostusta ainakin karhunjäljelle löytyy, ainakin yöjälkeä Monsteri meni pitkiäkin pätkiä, sekä kytkettynä että vapaana. Parit pienet haukkupätkätkin syksyn aikana saatiin, mutta niissä ”pelikaveri” ei ollut yhteistyöhalukas. Joten se, riittääkö pelihermo kovan paikan tullen jäi vielä kokeilematta.

Ensimmäinen hirvihaukku kesti juuri täyden erän verran, joten ei muuta kuin kokeisiin ilmoittautumaan. Mutta ennen kuin koeaamu ehti koettaa, löytyikin hirvijahdissa oikein harvinaisen aggressiivinen hirvilehmä vasojensa kanssa. Niiden kanssa risusavottatyömaalla Monsteri jäi lopulta emän tallomaksi. Vahinkoja tuli onneksi ainoastaan henkisellä puolella, mutta hyvin alkanut hirvihaukku ja reipas tunnin hakulenkkien haku saivat reilusti takapakkia.

Niinpä ensimmäisten kokeiden tulokset eivät juuri silmiä hivele. Tuli tyhjää erää, ”ei todettua hirvikosketusta” sekä hyvää löytöhaukkua, jossa supikoira ei juurikaan löytöpaikalta karkonnut. Sitten tuli jo hirvikosketuskin, mutta kaverit juoksivat järveen heti löydöstä.

Kymenläänin hirvikoirayhdistyksen mestaruuskisoissa joulukuussa 2010 alkoi sitten, yli puolen metrin lumihangessa, Monsterin nimensä mukainen olemus päästä oikeuksiinsa. Tuloksena kokeesta oli AVO I 78,5p ja kisan kolmas tila sekä hirvikoirayhdistyksen parhaan nartun palkinto. Monsteri oli samalla myös koko kokeen paras harmaarotuinen koira. Siitä onkin hyvä jäädä odottamaan tulevaa jahti- ja koekautta.

Monsterin näyttelyurakin on ollut selkeästi kaksijakoinen. Miestuomarit eivät selvästikään ole tykänneet Isosta Vaaleasta liki 60 cm koirasta ja tuloksena on ollut parikin kertaa H. Naispuolisille tuomareille Monsterin olemus on puolestaan ollut hyvinkin mieluinen ja ihan sertifikaatin arvoinen. Nyt jäädään vain odottamaan hiukan lisää ikää, jotta sitä kolmatta serttiä kannattaa lähteä pyytämään. Tässä odotellessa sitten vain Monsterin kanssa mietitään: - Onko naisten mielestä koolla sittenkin merkitystä?

MONSTERIN MUISTOLLE (31.10.2018)

No tulihan se viimeinen serttikin sieltä (naistuomarilta ;-) loput HIRV ykksöset KVA-arvoon, tuli karhutaippari ja myös käytännön taipparitodistuksia niin karhu, villisika, ilves kuin muidenkin turkiseläinten trofeiden muodossa. VAHI-ykkönenkään ei juuri vaikeuksia aiheuttanut. VAHI KVA-arvo jäi vain ohjaajan laiskuuden takia jälkittelemättä.

Monsterin parhaimpia ominaisuuksia oli reipas ja vauhdikas haku ja tehokkaat löydöt, mutta vaikeissa olosuhteissa nokka pysyi myös maassa ja pelikaveri löytyi sitten jäljittämällä. Yleensä vauhti jatkui hirville asti ja samalla Monsteri jo avasi kaikuvan äänensä. Vain osa hirvistä malttoi jäädä kuuntelemaan. Se ei sinänsä Monsteria haitannut, koska jokainen hirvi pysähtyy joskus. Ja matkan varrelle saattoi osua ilves, villisika tai paremman puutteessa supikoirakin haukuttavaksi. Monsteri oli todellakin kaiken viljan koira.

Loppu Monsterille tuli yllättäen. Vielä lauantaina koira oli oma itsensä. Viikonlopun aikana kunto romahti niin, että sunnuntai-iltana jäi ruokakuppi koskemattomaksi ja maanantaiaamuna se ei pysynyt enää pystyssä.  Yhteistuumin eläinlääkärin kanssa todettiin, että lopullinen nukutuspiikki oli paras ratkaisu.

Kennelin väen sydämmiin jäi iso tyhjä paikka Monsterin ison egon ja loistavan mentyä etsimään rauhallisia hirviä, karhuja, sikoja ja kaikkea muutakin riistalle haiskahtavaa. Pitkiä ja rauhallisia haukkuja Monnille sinne jonnekkin.