Karhunkaatajan kennelin kantauroksen Matin oma esittely

Leppoisa ja ah, niin lämmin lapsuuteni katkesi yllättäen vuonna 1958, kun kiuruveteläisen kätilön hennot, mutta niin päättäväiset kädet ottivat tiukan otteen minusta ja saattoivat minut tähän kylmään maailmaan. Siitä on alkanut elämäni mittainen seikkailu joka jatkunee edelleen…

Sittemmin olen erilaisten yhteensattumien johdosta asettunut asumaan nykyiseen kotikaupunkiini Lappeenrantaan.
Perheeseen kuuluvat koirien lisäksi lapset Mira ja Pete sekä onnistuneen jäljityksen jälkeen pysähtymään saatu vaalea naaras, joka useimmiten tottelee nimeä Tepa.

Jäin eläkkeelle rajavartijan virasta vuoden 2010 alussa. Nykyisin vietän eläkeläisen kiireistä elämää, koiria koulutellen ja pieniä metsästysmatkoja tehden, milloin minnekin päin maailmaa.

Harrastuksiini on kuulunut ja kuuluu osin edelleenkin; metsästystä, suunnistusta, ammuntaa, hirvenhiihtoa ja –juoksua sekä erilaista järjestö- ja koulutustoimintaa.

Karhun ja muun suurriistan metsästystä olen harrastanut aktiivisesti aina 80 luvun alusta alkaen. Ensimmäisen karhuni kaadoin 80 luvun lopulla Pohjois-Karjalasta. Nykyään lähes kaikki vapaa-aikani kuluukin jollain tavoin suurpetoihin liittyen. Niiden metsästykseen, seurantaan, koulutukseen ja eritoten suurriista koirieni kouluttamiseen.

Koirieni koulutuksessa vaalin tiettyjä ominaisuuksia joiden uskon olevan hyvien suurriista koirien tärkeimpiä avuja, toki yhdistettynä hyvään ja tarkoituksen mukaiseen koulutukseen.

Koiramies alusta pitäen

Matti ja kennelin kantakoira Ukkoteeren Raiku