FIN KVA Karhunkaatajan Nefertiti, ”Tikru” FI52438/09A

Tikru erottui FIN KVA FIN KVA-J Karhunkaatajan Piece of Caken, Piisin ja
FIN KVA FIN MVA Raikukorven Napoleonin 8 uroksen ja 5 nartun pentueesta jo heti synnyttyään. Tikru oli pentueen pienin, tummin (tai paremminkin ihan musta), onneton pennun rääpäle, joka näytti siltä ettei se löydä koskaan edes emänsä tissille.

Tikru varttui koko pentuaikansa vähäruokaisimpana ja lauman ”mustana lampaana”. Tikru, pentunimeltään Pikkumusta, jäi muista pennuista jälkeen kokonsa puolesta, koska oli niin paljon muuta, mielenkiintoisempaa tekemistä kuin syöminen ja kasvaminen.

Myös pentujen valintavaiheessa Tikru jäi kokonsa ja värinsä takia pentueen pahnan pohjimmaiseksi: mitenkään ei voinut luvata, että koiralle tulisi ensimmäistäkään vaaleaa värimerkkiä tai kokoa alarajan lähellekään. Myös karhunverellä ja nahkalla tehdyt testit heti viiden viikon ikäisenä vahvistivat sellaiset ajatukset, että eipä tuota pentua taideta kovasti kenellekään tarjoillakaan. Niinpä Tikru jäi kennelin sekä Matin velipojan, Jarin yhteisomistukseen, pitäen majaansa välillä Lappeenrannan kaupunkiasunnossaan ja välillä maalla Iisalmessa.

Tuo pentuaikainen, elohopeamainen vilkkaus Tikrulla on jatkunut niin virkeänä, ettei yhtään julkaisukelpoista kuvaa ole meinannut kameraan tarttua. Ikää ja hiukan kokoakin on tullut kuitenkin sen verran lisää sen verran, että näyttelyistä kaikki tarvittavat ja totta puhuen myös saatavissa olevat meriitit on saatu kerättyä, jopa tuomarin kannustavalla kommentilla: ”Toivottavasti tämä koira haukkuu sitten hyvin hirveä.”

Ensimmäinen hirvikosketus antoi jo kuitenkin Jarille sen verran varmuutta, että suunta oli suoraan AVO-kokeeseen kennelin mestaruutta tavoittelemaan. No, AVO-I tuli, vaikka Lapin purot ”uimataidotonta” pikkukoiraa hiukan häiritsikin. Tästä innostuneen Tikrun koe-ura käynnistyikin suhteellisen reippaasti ja KVA arvoon oikeuttavat tulokset olivat vajaan kuukauden kuluessa kasassa, yhtenä Suomen nuorimmista jämti nartuista. Samalla varmistui paikka Juniorimestaruuskisoihin, jälleen porukan nuorimpana. Juniorimestaruuskisan III-sija antoi sitten suuntaa myös jatkolle. Tuo sama III-sija on tullut kovin tutuksi, niin Kymen pm-kisassa kuin seuraavan vuoden Hopiasarvi X:kin. Tikru on yleensä vain tuumannut, että antaa muiden viedä kiväärit, tutkat ja kunniat, jos ne pitäisi pelikaverin metsään hylkäämisellä käydä lunastamassa.

Karhulle Tikrulla on ollut muutaman kerran joku sananen sanottavana. Kokeiltiinpa kerran karhutaippariakin, hirvihaukun vaihtuessa kesken hirvikokeen karhuksi. Karhun poistuttua koealueelta suuren, mahtavan Venäjänmaan puolelle oli arvostelu pakko lopettaa. Niinpä meni kerralla sekä hirvi- että karhukoe pieleen. Onneksi venäläisten valvontalinjan aita tuli aika pian vastaan ja Tikru päätti palata takaisin kotimaan konnuille.

No onhan sitä aikaa myöten hiukan tullut kokoakin, värimerkit pikkuhiljaa löytyneet, joten nyt Tikru alkaa vaikuttaa jo jämti nartulta. Myös lonkat (A/A), kyynärät, polvet ja silmät ovat kelvolliset, jopa eläinlääkärin mielestä.

Niin, ja nyt kun toisenkin syksyn koekausi on takana, kaadettiin Tikrulle ensimmäinen hirvikin. Jospa se siitä hyvinkin sitkistyisi?