NuoliETUSIVU

NuoliUUTISET

NuoliKOIRAT

NuoliKAADOT

NuoliHIRVIHAUKKUMESTARUUS

NuoliVIDEOT JA ESITYKSET

NuoliPENNUT

NuoliKUVAGALLERIA

NuoliTAIPPARIN LÄPÄISSEET

NuoliKOESÄÄNTÖJÄ

NuoliPRESS

NuoliVIIHDE

NuoliVIERASKIRJA

NuoliMETSÄSTYSMATKAT

NuoliLINKKILISTA

NuoliIN ENGLISH

NuoliVUOLASVIRTA

 

 

Uutiset

 

 

Tältä sivulta voit lukea Karhunkaatajan kennelin tuoreimpia uutisia

 

Vuoden 2017 jahtiretkiä ja muitakin kennelin uutisia

Karhujahti Ruotsiin Åseleen ja Hammerdahliin

Toinen jahtipäivä

Heti aamusta Piisi "sanoo" aamu pimeällä, heti kolmen jälkeen, heti autosta hypättyään kolmen tien risteyksessä, että tästä on nalle kulkenut. En meinää edes uskoa ensi silmäyksellä, mutta Vanha Rouva on niin vakuuttava että pakko uskoa. Nopea tarkastus pitkin tietä parisataa metriä kun selviää suunta kumpaan suuntaan nalle mennyt. Pikkunalle, reilu 10cm.

Piisi autoon ja Tikru jäljille ja sen arvaat minkäverran Piisi protestoi autosta, hänen karhu, hän sen jäljenkin löysi.

Tikru kuitenkin irti metsäautotielle ja sinne häviää pimeään. Reilun kilometrin tutka näyttää pitkin metsäautotietä mutta sitten tie päättyy ja pakko hypätä jämtinkin metsään kun ei ole kääntöympyrää ;-)

Muutama sata metriä metsän puolella ja jo pärähtää haukku soimaan. Niinkuin saattoi arvatakkin pikkukarhu ei haukkua kuuntele vaan välittömästi lähdetään kiitämään pitkin Ruotsin korpia. Muutama haukkusarja siellä täällä ja sitten jälki suuntautuu seuraavalle metsäautotielle. Vauhdista voi päätellä ettei Tikru ole muutaman pikkujoen ylityksen jälkeen ihan nallen kannassa pysynyt. Metsäautotien risteyksissä muutamia tarkastuksia ja sitten matka taas jatkuu. Lopulta metsäautotie päättyy ja Tikru suuntaa tien päädystä jyrkkään vaaraan... Ja pian taas haukku raikaa ja matka taittuu.

Muutaman kilometrin jälkeen Kimmo ilmoittaa että tien ylityksessä onkin hirven jäljet, kle.

Piisin kanssa paikalle avustamaan ja liinaamaan, samalla kun Kimmo saa Tikrun kiinni. Jälki tien päädystä suuntautuu isolle hakkuu aukealle joka on aivan täynnä tuoretta hirven jälkeä, eipä ihme että siitä sattui pitkäturpa tarttumaan Tikrun eteen.

Liinaamista vähän sinne ja tänne mutta varmaa jälkeä ei löydy. Lupaan Piisille että jos vielä löydät jäljen päästän sinut vielä nallen perään enkä hälytä heti nuorempia kehään.

Ei auta kuin lähteä reilusti laajemmalla kierroksella vetämään rinkiä ympärille. Tallaan Piisi hihnassa vaaraa kiertävää metsäautotietä kun Piisi yhtäkkiä oikein kiskaisee ojan puolelle ja suorastaan sanoo että tässä olis nallen jälki. Seuraan metsän puolelle vain reilun kymmenkunta metriä kun havaitsen heinikossa näkyvästä urasta että kyseessä onkin aamullisen nallen isoveli. Veto Piisillä on sen verran hyvä että sen pitemmittä jäljityksittä lasken Piisin irti.

Ilmoitan kavereille että jälki löytyi ja alan seurata tutkasta. Reilu kilometri ja niin haukku pärähtää aivan jyrkän vaaran päällä.... Ja tietysti naapurin puolelle. Haukku jää alussa aivan paikalleen harvaan männikköön, onpa itsevarma nalle.

Välittömästi aloitetaan soittoralli naapurialueen metsästäjille saadaanko lupa mennä yrittämään kaatoa kiinteästä haukusta. Normaalia Ruotsalaista "tiskuteeraamista" riittää varmaan pari tuntia, jona aikana haukku pikkuhiljaa valuu läheiseen suonotkelmaan. Lopulta tulee tieto ettei kaatoa saa yrittää vaan voimme yrittää "tyrkkiä" nallen omalle puolen.

Kimmo käy haukun luona hiukan karkoittelemassa ja lisäämällä samalla Lurun Piisin kaveriksi. No kyllähän se nalle lopulta lähti siirtymään kun Kimmo käy laskemassa avustajan kehään viidentoistametrin päässä haukusta ;-)

Karkko kiertelee muutaman kilometrin kunnes nousee isolle vaaralle ja jyrkän mäen puolessa rinteessä pärähtää jälleen kiinteä haukku päälle. Siirtelemme passit jahtialueen rajan tuntumaan ja lähdemme Jimmyn kanssa jahtialueen rajan suunnasta haukulle. Harvoin saa sellaista vuorikiipeilyä harrastaa karhuhaukulle mennessä, ihastelen, kun kiipeämme jyrkkää rinnettä vanhassa kuusikossa.

Haukkua on helppo lähestyä kun Piisi paukuttaa välillä toistakinsataa sanaa minutissa ja Luru säestää hiukan harvemmala tekstillä. UP näyttää etäisyydeksi 70 metriä haukkuun kun Jimmy erottaa puiden raosta tumman kohteen. Kiikarilla tarkennettuna siinä erottu selvästi karhun jyhkeä pää. Matkaa ja risuja liikaa edessä, joten eikun ison kiven suojassa eteenpäin. Lopulta matkaa 40 metriä kun kaatuneen puun rungon takaa kurkottaessa erottuu parimetrisen kiven päällä poikittain seisova jyhkeä nalle. Piisi paukuttelee viiden metrin päästä toiselta puolen ja Luru toiselta puolen.

Jimmy tähtää nallea mutta kuiskaa ettei näe koiria, odotan hetken ja kun näen huiskivät hännät toisen toisella puolen nallea, kuiskaan AMMU NYT.

PAM paukahtaa Jimmyn kivääri ja samalla vedän vielä itsekkin koukusta. Nalle putoaa kiveltä ja jää samantien kiven juureen eväkään värähtämättä. Onnittelut Jimmylle ja radion monofoni käteen ja tiedoksi passimiehille, KAATO. 

Kaadolla kuiskuttelenkinPiisin korvaan, melkein pikkutippa silmäkulmassa: "Tämä oli meidän yhteinen karhu".... Niin ne vaan tulee annettua lupaukset rikottaviksi ;-)

 

 

 Piisi ottaa heti haukun jälkeen pienet palauttavt nokoset nallen kanssa.

Ensimmäinen jahtipäivä lyhyesti.

Hammerdahlin alueelta löytyi yksi yöllinen nallen jälki, jota useampikin koira yritti jäljitellä, mutta jälki hävisi hirvien jälkiin joita yllättäen löytyi Ruotsista.

 

 Karhujahti Venäjän Pitkärantaan 10 - 13.8.2017

Kolmen päivän retkellä Venäjän Pitkärantaan laskettiin liikoja höyryjä niin miehiltä kuin koiriltakin. Karhua retkellä pääsi kyydittämään niin Carola kuin Tikrukin, Piisi puolestaan tyrkkäsi villisikarjua.

Saaliina retkeltä kaksi nallea ja hiukan perittiin vanhojen velkojen korkoja.

R.I.P Qakara 18.2.2015 – 21.4.2017
Viimeisenä muistona kuinka iloisesti lähdit 16 cm nallen perään kevätjahdissa ja kun pelikaverin tavoitit sieltä kilometrin päästä oli ilo kuunnella kuinka tykkäsit yhteisestä harrastuksestamme. 
Sitten paikalle saapui metsän toiset asukit, joiden kanssa meistä ei ikinä tule kavereita. Siihen päättyi lyhyt, reipas, yhteinen matkamme.
Isoja ja rauhallisia karhuja ”Kakaralle”.

 

19.3.2017 Cute Carolalla ja Diva Valos Atoksella kevät romanssi

Saappa nähdä, mutta ainakin karhut jo vapisee kun nuo yhdistelmät niiden korviin keväällä herätessä kantautuu. Niin tässä kuin Tikrun & Elmerin pentueessa kovien riistaverien lisäksi haettiin hyvää hakua ja uroksen puolelta hiukan rauhallisempaa haukun aloitusta... Ja ykkös kriteerinä oli kauhia kiinnostus karhua kohtaan.

Ei sitten onnistunut Carolan ja Divan romanssi ;-(

19.2.2017 Tikru astutettiin ja Hirvilahden Elmerillä

Tai ainakin yritettiin, saa nähdä sitten onnistuiko, Tikru on aika tiukka tyttö t.....n ja nalkkiin eivät jääneet ;-( mutta odotellaan.

Eipä sitten tullut sen enempää Tikrun ja Elmerinkään tulisesta romanssista.

23 - 27.2.2017 sikaretki Latviaan

Tutustumisretki Latvian sikajahtialueisiin ei nyt ollut niitä kaikkein helpoimpia. Ensin alueelle tiedustelijoina pari päivää pääjoukon edellä jahtimaille menneet Queen "Nelli" ja Quatro sai kumpikin tuntumaa sen verran Latvian sikoihin, että kummallakin oli tötteröt päässä ja takamus tikattuna.

No muu suku tuli sitten perässä kostoretkelle ja ei ainakaan tapiolle Latvian sikoja vastaan jääty. Mutta ei se helppoa ollut, ei lunta maassa eikä syöttöpaikkoja eikä riistakameroita, joten ihan muutaman kerran tuli harhauduttua "kerrijalkojenkin" perään.

No, kyllä siellä niin Piisin, Tikrun kuin Monsterinkin edestä jokunen sigu sai kostoksi kuulaa.

 

Tikru (ja Jussi) saatteli "pikkukarjun" Timon tulilinjalle.

 

 Jahtiretki Puolaan 5 - 9.1.2017 Puolaan

Välillä annettiin karvatassujen huilata kotona ja harvennettiin Puolan sika ja "keppijalka" kantaa Loppiasviikonlopun retkellä. 15 jahtimiestä, kolme jahtipäivää ja 93 kaatoa... tai taishan se pysähtyä se 94,kin? Tulihan sillä "sitikalla" sentään retken jahtikuninkuus ;-) 

 

9 kaatoa "Pinkillä" päivässä ja mitali tyrkyllä.       Possu ja "Pinkki"                 

30.12.2017 Ollin-haukut Kouvolassa

Tikru kävi hakemassa hirvikoekauden lopetuksen perinteisesti Kouvolassa KV Ollinhaukuissa. 4.sija 40 kovan koiran joukossa ei niin hirveästi hävettänyt, kun sentään löytöhaukku meinas hiukan karata ja antoi vain 6 pistettä. Loppu menikin sitten jo hiukan paremmin ja pistepussiin kertyi 94 pistettä.

Niin ja häpeää vähensi vielä se että koko kisan ykkönen oli Tikrun poika Supi-koira, 97,5 pisteellä ;-)

 

 

11.11.2016 Tikru SM-kisoissa Pieksänmäellä

Kaikki jotka kisoihin on päässeet on jo voittajia, ylistettiin jo kaikkien avajaispuhujien kommenteissa, mutta ei se paljon lohduttanut kun se viimeinkin löytynyt hirviemo starttasi heti löydöstä juoksuun, eikä kunnolla pysähtynyt koko päivänä. Onnittelut kuitenkin kisassa pärjänneille, olitte tänään(kin) parempia.

 

 4.11.2016 Tikru Etelän valinnoissa Heinolassa ja pikkuserkut sekä jälkikasvu Kaakon Kasvattajakisassa

Sattuipa aamulla yksinäisen vasan yöjälki Tikrun nokkaan, sitä pitikn kipitellä pitkälle naapuriryhmän alueelle ennen kuin ilkeämielinen ohjaaja/tuomariryhmä katkaisi jäljityksen. Kyllä se pieni hirvi olisi sieltä ennen pitkää pienelle koiralle löytynyt, tuumi Tikru.

Lopulta löytyi kuitenkin isompikin pitkäturpa haukuttavaksi, en tiedä kumpi olisi ollut parempi, tuo aamullinen vasa vai tämä hermoheikolta vaikuttanut äitihirvi. Oli ainakin pelikaveri koko erän niin varppaisillaan, että oli pari jalkaa koko ajan jo ilmassa ja kolmas raapi lähtökuoppia.

Kaikki alkutaipaleen karkot lähti ihan v....tta tulitikun paksuisen oksan katkaisulla. Sit kun oli haukkuajat ja uusintahaukut täynnä, pikkasen paksumpaa risua poikki ja juoksua riittikin sitten erän loppuun.

Tuloksena kuitenkin 95 pistettä ja Etelän-valintojen II tila sekä paikka Mestaritar otteluun Pieksänmäelle. 

Samaan aikaan nuorempi polvi oli kenneliä edustamassa Kaakon Kasvattajakisassa. Haukahduksia tuli useammallekkin hirvelle ja joukkueelle III tila seuraavilla tuloksilla:

Karhunkaatajan Odelia 71 pistettä ja KVA tulokset kasassa reilun 13 kk iässä. (No senäyttelytulos vielä puuttuu)
Karhunkaatajan Quatro 89 pistettä
Karhunkaatajan Supi 77,25 pistettä

 

28.10.2016 Qakara Juniorimestaruuskisoissa Kokkolassa & KVA

"Terve", moikkaa opastuomarimme Jukka edellisiltana sovitulla tapaamispaikalla koemaastossa ja jatkaa, "oli sitten eilen illalla siellä kaalimaalla oikein pieni ja hyvin juoksevalta näyttävä mullikka". Siinä samassa muuttui edellisiltana hiottu suunnitelma laskea "Kakara" reilun kilometrin päästä kaalimaata vastatuuleen. "No tuolla pitäis olla emä ja kakkoset, tuolla toiset ja tuossa ihan kylän ja maantien reunassa oli aamuhämärällä yksinäinen lehmä". Siinä lähtöasetelmat Junnumestaruuden tavoitteluun.

Oliko vika sitten liian rankassa Lapin "viimeistelyleirissä", vasta päättyneessä kiimassa, koko yön jatkuneessa sateessa vai onko vaan muuten niin paska koira? Mutta haku ei vaan onnistunut, eikä lehmiä löytynyt. Niinpä kun hakuaikaa oli vierähtänyt jo neljä tuntia, Kakara ajautui kumminkin jo aikaisemmin suunnitellun kaalipellon tuntumaan... Ja sitten syttyi taas täysin uusi koira, vai pitäisikö sanoa löytyi sama vanha Kakara...

Nyt täytyy noudattaa perinteitä, "ei meidän koirat osaa haukkua jos ei ole tulia tehty", kirves vasempaan käteen (siihen joka ei ole paketissa) ja ensimmäinen kolaus tervaskantoon. HAU... HAU, HAU vastaa kaiku, eikun sehän onkin Kakara joka julistaa hirven löytyneen ja koerän alkaneeksi.

Kestääkö tappisarvi paikallaan? Kestää ja tervakset syttyy ;-) Mikä onkaan siinä vaiheessa koiranohjaajan seuraava tehtävä, no tietysti korkilliset, että kestää paikallaan mutta sen jälkeen vuolemaan Hirvikoesääntökirjan määräysten mukaiset makkaratikut ryhmälle tietysti.

Siinä välissä tuomari on mittaillut löytömatkan ja niin vaan jää juuri ja juuri alle 0,8 km, joten niinpä voi unohtaa ne kiitettävät löytötehokkuudestakin ;-( Nyt sitten vai yritetään rypistellä ainakin ykkönen kasaan ja KVA ainekset lapulle.

Makkaroitten jälkeen kuuntelemaan kuuluuko pienen koiran haukku mihinkään. 3,8 km ja hyvin kuuluu joten eikun "ampumaan". Ensimmäisessä AT,ssä paljastuukin että tappisarvi onkin yön aikana kasvanut komeaksi, vielä kiimahöyryissä olevaksi nelipiikkiseksi sonniksi.

AT,n jälkeen pientä risukarkkoa... sitten hiukan isompaa ja lopulta käsivartta vahvaa "risua rapsutellen" männyn kylkeen. Johan lähtee, pisähtyyköhän koskaan? No pysähtyy, just ja just 0,2 km karkko ja haukku jatkuu. Samaan malliin pakolliset kolmikymppiset kasaan.... ja sit yhtä-äkkiä lähetään. Taispa vaihtua hirvi tuumitaan rt Juhan kanssa.

Pysähtyypähän kuitenkin vajaassa kilometrissä. Matkoja siis puuttuu ja kello käy ja "Hakulista ei näy", ei muuta kuin pukkaamaan lisää. Tallataan Juhan kanssa haukun perässä, mutta ennen kuin ehditään paikalle, käy Jukka-poika reippaana "ampumassa" ja tyrkkimässä molemmat hirvet eteenpäin. Aivan oikein, ei nyt ihan vaihtunut hirvi mutta porukkaan liittyi mukaan tuo aamulla "pelätty" tappisarvi. Taas pysähtyy ja Jukka juoksee, karkko näyttää UP. Samantien Jukka jo soitteleekin: "Tappisarvi sitten lähti ja Kakara mukaan, nyt varmaan matkat täytyy, mutta tuo nelipiikkinen vain seisoo 30 metrin päässä harvalla mäntykankaalla ja katsoo". Nelipiikki jätetään siihen, ompahan varahirvi jos sattuu lopussa jotain yllättävää.

Ja parin kilometrin jälkeen taas näyttää UP punaista ja haukkulaskurin lukema alkaa nousta. Juho mittaa nopeasti, neljä km kasassa, no eikun kyytiä. Osa matkasta Nissanilla ja taas Jukka juoksemaan. "Ota toinen yhteydenotto ennen kuin karkotat", ohjeistan.

Kohta onkin Kakaran ja Jukan kuvakkeet UP,ssa melkein vierekkäin, ja sitten lähtee.... Sitten tien varressa Jukka kertoo, että heti kun kutsuin, lähti tappipää jatkamaan karkkoa ja Kakara perään. Sadan metrin kohdalla kuitenkin juolahtaa mieleen että olikohan tuolla tuomarikaverilla jotain asiaa ja takaisin. 

Erää jäljellä kahdeksan minuuttia ja taas haukku raikaa, paljonko matkoja kasassa kysyn Juhalta. Hetken mittailu ja vastaus 4,8km. Ei muuta kuin Nissanilla riikkari soiden 400 metrin päähän. Jukka viskaa takin pois ja starttaa kuin Ben Jonsson aikoinaan haukun suuntaan ja karkkoaahan se neljä minuuttia ennen erän loppua.

Erä täynnä, matkat kasassa ja karkko kohti asfalttitietä minkä ylityksestä Kakara vihellellään kyytiin ja lappujen täyttöön. Alku numerot ovat sitten ihan jonkun toisen koiran numeroita, sitten löytöhaukusta eteenpäin ihan normi Kakaraa... niin no, se tottelevaisuus, saattelihan se sitä hirveä hetken ennen kuin tuli moikkaamaan, 4 pistettä, arvokisojen arvostelulla.

Illan päätteeksi palkintojen jaossa sijoitukset luetellaan normitapaan epäonnisimmista alkaen. Sijoituksia ja nimiä vaan tulee. On siellä ollut (varmaankin märästä kelistä johtuen) muillakin nuorilla koirilla ongelmia mitä tulostaulu ei näytä.

Lopulta: VIIDES JA PARAS NARTTU, Karhunkaatajan Qakara 85,5 pistettä ja koirasta KVA.

Qakara poseeraa kisakuvassa niinkuin paraskin näyttelykoira.

Kisan palkintojenjakopotretti, ylituomari, järjestäjän edustaja, niin pettynyt ja sittenkin lopulta aika tyytyväinen omistaja / ohjaaja... ja taustalla tietysti kisan sponsoreiden näkyvyydet ;-)

 

Karhunkaatajan kennel kiittää kisan järjestäjiä onnistuneesta, kennelhenkisestä tapahtumasta sekä onnittelee menestyneitä (eli kaikkia niitä jotka pääsivät kisaan mukaan, koska se on jo jokaiselta mukaan päässeeltä mahtava suoritus).

 

 

 

 

 23.10.2016 Miina ja Suurin Jahimees sigujahdissa Ruotsinpyhtäällä

Miina työnsi eteenpäin ja Ilpo Poika työnsi kyljelleen.

 

19.10.2016 Kymen PM-katsastukset

Kymen kennelpiirin PM-katsustukset pidettiin eri puolilla Kymiä. Kennelin "tallista" kisoissa oli mukana neljä edustajaa, Tikru, Supi, Odelia ja Qakara. Jatkopaikat 25.10 pidettäviin kisoihin saivat Supi 90,5 pisteellä, "Kakara" 90 pisteellä ja Tikru, joka säästeli näin välierissä vielä pisteitä itse kisaan, 88 pisteen töillä. Tikrun kisan alku oli vähän takkuinen, kun löytöhaukku meinasi lähteä heti alussa lipumaan ja sitten kun tuli karkotusten aika, niin karkoistakin tuli ihan selkeitä. Viimeiselle kiinteälle 10 minuutin kiinteälle jäi sentään aikaa 11 minuuttia ;-)

Odelia puolestaan arpoi itsensä melkein kotikentälle, ei jäänyt kuin muutaman sadan metrin vesistöosuus väliin. No hirvipä päätti viedä nuoren neidin uimalla kotikonnuille, ettei koti-ikävä yllätä. No siinä uintiosuuden paluupuolikkaala Odelia puolestaan päätti jäädä kotirannalle, tutumpia kotihirviä haukuskelemaan. Tässä vaihtohässäkässä kuitenkin tuli sen verran tappiota että kisalippua ei tipahtanut.

15.10.2016 Queenille taippari Uukuniemellä

Queen eli kavereitten kesken Nelli haukuskeli taipparin iltapuhteella. Pisteistä voisi äkkiä päätellä että eipä ollu kaksiset työt.... mutta joka sattuu karhuhommista ja pöytökirjasta jotain ymmärtämään, niin huomaa että yritystä on ainakin ollut. (Pöytäkirjassa ei näy ihan kaikkea, esim. se että sen verran nalle yritti Nelliä alussa pois komentaa, että hiukan täytyi seuraavana päivänä hakea lääkettä nallen läimäytyksiin).

Alla Nellin ja nallen retket ruutukaappauksena

 

12.10.2016 Biisille karhunkaato ja taippari Kittilästä

"Anna sen Biisin soida", ja kyllä se soikin, parhaillaan 120 nuottia minuutissa ;-)

Ei mennyt Eetun opit Biisille hukkaan. Nyt Biisi teki pitkät ja hyvät työt yksinään Kittilän kairassa ja niinpä päivä päättyi Biisin ensimmäisen "oman" karhun kaatoon.

Samalla tapahtumat kirjattiin ylös taipparia varten.



Biisin taipparin pöytäkirja (hakuaikasarakkeeseen kirjattu vahingossa kiinteän haukun minuutit)

 

28.9.2016 Tikrulle komea luupää

Tikru jutteli tarinoitaan löytöpaikalla Sodankylän korvessa komealle ysipiikkiselle. Vaikka piikkejä ei sen enempää ollutkaan, oli luuta päänpäällä ihan mukavasti. Piikkien kärkiväli mukavat 125 cm.

 

23.9.2016 Qakara avasi koekauden Kouvolassa ja Biisi karhujahtiuransa

Eikä se nyt ihan huonosti mennytkään, tuloksena 94,00 pistettä. Siitä oli mukava lähteä ajelemaan kohden Sodankylän hirvijahtia.

Samaan aikaan Biisi haukuskeli yhdessä Eetun kanssa ensimmäisen kaatoon päättyneen karhuhaukkunsa Kittilän kairassa.

 

Karhujahtiretki Venäjän Pitkärantaan 8 - 11.9.2016 

 

 Sunnuntia, Supin nalle

Sama jako kuin edellisinäkin päivinä. Pikkujälki jonka Piisi jäljittää tielle, todennäköisesti aika haisevana, kun tielläkin jäljitysvauhti paukkuu toisella kympillä. Kuitenkin tiepenkalla "väijyvä" jätti kiimasonni keskeyttää jäljityksen ja houkuttelee Piisin aamulenkille. No, Juho pyydystelee Piisin kiinni jo muutamassa tunnissa ;-)

Välillä Piisiä pyydystellessä testataan jo uudenkarheiden Venäläisten metsäsautoteiden reunojen penkkojen kestävyyttä, eivät kestä, mutta eipä Nissankaan kaatuntun ;-)

Uusi jako, Juho & Sanna lähtevät tsekkaamaan pehmeän metsätien penkkoja onko karhu käynty "syömässä hiekkaa" ja Tikru puolestaan toisaallle kaurapeltoa kiertämään.

Tikrun pellon reunasta löytyykin haiseva, noin 13 cm jälki, mutta samaan aikaan tulee Juholta shättiviesti UP,lla. 16 cm hyvin haiseva jälki. Vastausviesti: Tulenko jeesaamaan? Samalla jo kalusto kyytiin ja Supin gepsin suuntaan.

Kun ehdin paikalle on Supi jo ehtinyt jäljitellä jälkeä reilun pätkän ja melkein samalla näyttääkin UP "punaista". Haukku jää paikalleen liikahdellen silloin tällöin pieniä pätkiä. Ja hyvässä paikassa, metsäautoteitä ihan muutamien kilometrien välein.

Pian haukku asettuukin ihan kiinteäksi vain parinsadan metrin päähän passittelevia jahtimiehiä. Jorma, menetkö haukulle? Jep, voin mennä mielelläni vastaa passimies. Hetken mietinnän jälkeen kuitenkin muutosta suunnitelmaan. Passipaikka metsäautotiellä parin aukean välissä on niin hyvä että karhunhan on "ihan pakko" tulla tähän kun hiukan takaa pukkailee.

Lähden siis kiertämään haukulle ja sen taakse pukatakseni nallen passimiesten ristikkoon. Ihan Htin moista risukkoa, kiroan ja samaan aikaan Juhio kannustaa shättiviesteillä. "Koita nyt tehdä jotian", "pitääkö tulla kaveriksi" jne. Vastaan: "Ristikossa, mutta en voi ampua kun en näe koiraa".

Lopulta kun lähden hiippaamaan ihan viimeisiä metrejä, alkaa haukku hitaasti siirtyä juuri Jorman passia kohti. Hyvä, juuri se on tarkoituskin, saadaanpahan uusi karhunkaataja porukkaan.

Mitä helkkaria, samalla haukku alkaa kiertääkin suoraan sivulle, nallen vilahdellessa  puiden välissä, samoin kuin Supin. Taas vilahdus risujen välissä, sitten seuraavassa ja samalla PAM. Kuuluu vain yksi karjaisu, ja samantien haukku jatkuu vain muutaman kymmenen metriä eri paikassa. Tais tehdä kipeää? Lähestyn haukkua pikkuhiljaa ja näen maassa makaavan nallen joka hiukan nostelee päätään Supin suuntaan. En voi ampua armonlaukausta kun Supi pyörii aivan iholla joten lähestyn lähemmäksi.

Olen vajaan kymmenen metrin päässä kun "kuollut" karhu ponkaiseen pystyyn ja rynnistää kohden minua. Varmaan ajattelee parastani, jottei minun tarvitse kävellä niin pitkälti kun tulen tarkistamaan hänen vammojaan? Reilun kolmen metrin matkalta Sako 9,3x66 parkaisee vielä kerran, ja niin on tämänkertainen karhujahti Karjalassa päättynyt...

Supille löytömatkaa yöjäljeltä hiukan vajaat kahdeksan kilometriä ja haukkua reilu 70 minuuttia.

Tai ainakin melkein retki paketissa, vielä piti perinteitä kunnioittaen kantaa nalle tienvarteen ja selvitellä Venäjän tullimuodollisuudet paluumatkalla.


Rus Pitkäranta: Karhunkaatajan Supi

Lauantai, Laatokan hylkeen ja karhun risteytyksiä

Lauantai aamuna sama jako kuin edellisenäkin aamuna, ainoa ero että "Monsteri" (Krhunkaatajan Nemesis) pääsi hihnassa kiertämään riistapeltoa. Ensimmäisessä pellossa kyllä heikosti haiseva iltayön jalki, mutta pikkukarhun iltayön jälki jätetään rauhaan.

Seuraavassa pellossa ensin Piisi merkkaa kasteen alla haisevan jäljen joten, Hyvää matkaa. Seuraavana Monsteri hihnaan ja jatkamaan pellon kiertämistä ja eikös toisella nurkalla riistapeltoa Monsteri merkkaa selvästi lähtevän uran. Muutaman sadan metrin jäljityksen jälkeen linkku auki. Onpahan kalustoa Karjalan metsissä, kun Supikin omalla suunnallaan on vapautuntu pikkukarhun jäljelle.

Vain muutama sata metriä ja Monsteri karjaisee ilmoituksen, löyty ja lähti. Siellä täällä kuuluu lyhyitä haukkusarjoja ja pysäytysyrityksiä. Petri ja Leonid lähtevät passittelemaan Monnin haukkua ja loput lähtevät yrittämään kerätä muuta kalustoa pois jäljiltä, lopulta onnistuenkin.

Reilun kympin jälkeen Monsterin matka päättyy muutaman sadan metrin levyiseen järveen eikä uintihommatkaan maistu, kun ei satu olemaan ihan iholla. Ei muuta kuin reilun parin kilsan päästä maastokenkää toisen eteen ja kiinnittämään hihnaa kaulaan ja järven kiertoon. Hiukan vain hommaa haittaa kun puhelimissa ei singaalin poikastakaan ja Garminin kantama ei riitä. No, lopulta löytyy samoin kuin jälki vastarannalta.

Uusi yritys päättyy aivan samoin kuin edellinenkin, siellä täällä haukun pätkää ja lopulta hiukan isompaan järveen... samat Monnin pyydystysoperaatiot, autolle ja vastaannalle. Onpahan aamulenkki heitetty niin itsellä kuin Monnillakin.

Vastarannalle on jo ehtinyt Supi ja Pinnakin etsimään rantaan tulojälkeä, mutta järvestä ylöstulo jälkeä ei vain löydy???

Puolenpäivän jälkeen alkaa myös sade, joten kaikki hajut on jo varmaan hajonneet? Kämpille nukkumaan? No lasketaan nyt vielä kuitenkin Piisi pyörähtämään vastarannan maastossa... ja muutaman minuutin kuluttua alkaakin Garmin näyttää selkeää etenemistä. Täytyy lähteä seuraavan metsäautotien varteen tsekkaamaan hirveäkö jäljittää vai mitä?

Kle, täälläöhän on sateessa aivat puhtaat karhun laukkajäljet tien yli samassa paikassa mistä gepsi näyttää Piisin kulkeneen. Ainoa harmi että jälki ei olekkaan järven toisella rannalla uimaan menneen nallen 13 senttinen jälki vaan pienehkö erauksen tassun kuva.

No, nallea passitellaan kuitenkin kovasti ja parin tunnin päästä Juho jo tähtäileekin hetken pikkunallea polviasennosta metsäautotien penkalla. Sitten paljastuu Juhon herkempi puoli. En viitsi ampua noin pientä ja nättiä nallea vanhalta ja kokeneelta koiralta ;-) Joten Piisi kiinni ja Pinna ja Supi ulkoilemaan.

Lopulta pikkunalle harhauttaa jäljittäjänsä joen ja majavanpatojen yhdistelmään, Pinna palailee autolle mutta Supi on sitä mieltä että metsästä ne karhut löytyy, jatkaen etsiskelyä.

Illalla lähempänä kuutta Supi ilmoittaa lyhyellä löytöhaukulla että taas löytyi jotain? Hiukan ennen illan pimenemistä Supi jo saatteleekin jäljitettävänsä (joka ei hetkeäkään anna haukkua) kohden vastassa olevaa vastaanottokomiteaa. Samaan aikaan toisesta suunnasta saapuu paikkakunnan mahtisonni voimiensa tunnossa öykähdelle, kävellen lopulta suoraan Supiin "palliksi". No pakkohan sitäkin on hiukan jäljitellä ;-(

Oli muuten Supin edessä se sama aamullinen Monsterin karhu, joka vieläkään antanut haukkua. Oli vain molskahtanut järveen, uinut oletettavasti muutaman sadan metrin matkan järvessä ja palannut samalle rannalle.

 

Perjantai, Tikrun aamulenkki

Aamulla startti klo 04.00 ja porukat jaettiin kahteen ryhmään. Juho ja Sanna lähti jo edellisiltä vuosilta Juholle tuttujen riistapeltojen kiertämiseen. Toinen gruppa puolestaan suuntasi majoitusta lähimmän riistapellon suuntaan, vaikka siellä ei iltapassissa ollut liikettä näkynytkään.

Vanhassa vara parempi, joten Piisin kanssa peltoa kiertämään ja heti pellon reunassa naru tiukalle ja häntä kerran vasemmalle ja kahdesti oikealle, tuore tuntuu jälki olevan. Karhu on käynyt pellossa ja pyörinyt siellä kuin sika vatukossa. Pienten selvittelylenkkien jälkeen selviää missä on tuorein lähtöura pellolta ja Tikru autosta hihnaan. Satakunta metriä jäljitystä ja niin hyvin tuntuu haisevan joten linkku auki ja Onnea.

UP käteen, päivitysväli 10 sekunttiin ja katse näytölle, sitähän se nykymetsästys on? Ei aikaakaan kun UP näyttää etäisyydeksi reilua kilometriä ja samalla pamahtaa ensimmäiset haukkusarjat... karhujahti Venäjällä on alkanut ilmoittaa Tikru.

Päivän aikana hiivitään haukulle useampaan kertaan Laatokan rantamaaston rehevässä pusikossa, kierretään autoilla niitä Venäjänmaan "hiukan huonompia" metsäsautoteitä useamman kymmenen kilometrin lenkkiä haukun eteen ja välillä taas juostaan itsekkin siirtyvän haukun rinnalla reilujakin spurtteja sen verran useita kilometrejä, ettei illalla tarvinnut kenenkään lenkille lähteä.

Lopulta Petri aloittaa ja Juho lopettaa päivän jahdin päättyneeksi julistamisen. Siinä samassa kahinassa lasketaan Supi-koirakin äitinsä kaveriksi ulkoilemaan.

Päivän aikana Tikrun mittariin kertyi 47,8 kilometriä, työskentelyaikaa tuli hiukan auki 9 tuntia ja haukkuaikaa mittariin 411 minuuttia.


Rus Pitkäranta: Tikru

 

 8.9.2016 menomatka Pitkärantaan

Menomatka tehtiin oikein varmistuslenkkien kenssa ;-) Hiukan ennen rajaa pari autokuntaa kääntyili vielä hakemaan Green Gardia ja yksi autokunta voimassa olevaa passia mukaan.

Tullimuodollisuudet menikin sitten totutun täsmällisesti. Viiden hengen surueessa neljä asetta, joten tarkastus kesti sitten lähes neljä tuntia. Normi homma, ase / tunti.

Illalla pari jahtimiestä vielä kiirehti tornipassiin, mutta aika hiljaista oli.

  

30.8.2016 Qakaralle karhutaippari Sonkajärvellä

Kakaralle ei vielä Ruotsin karhujahtisessio riittänyt, joten pysähtyipä paluumatkalla Sonkajärvelle haukuskelemaan taipparin. Nuorukaisen karhu-uran toinen karhukosketus antoi 92 pistettä. Sattui karhu olemaan hiukan liian lähellä, joten siinä lipsahti 7 pinnaa ja äkkinäisen koiranohjaajan ja tuomarin yhteistyössä onnistuttiin antamaan viimeinen karkko sen verran aikaisin, että jäi haukkuajasta pinna puuttumaan.

29.8.2016 Quatrolle karhunkaato Uukuniemellä

Quatro ja Jussi (ja Reke hiukan avusti) ehti pentueesta ensimmäisenä. Quatrolle kaatui 140 kg karhu hyvistä töistä Uukuniemellä. Quatro näytti siinä välillä passimiehille mallia, ettei muutama hirvi alueella haittaa jos tekee mieli karhu löytää. 

Karhujahti Ruotsissa 21 8.2016 alkaen

 

29.8.2016 maanantai, ja löysät pois liipasimesta

Monsterin haukku raikaa sadan sanan minuutivauhdilla ja tumma hahmo vilahtaa ristikossa, PURISTANKO?

Ai miten tähän on päädytty jäljellä olevalla kolmen miehen kokoonpanolla? 

Normiherätys 02.30, nopea aamupala ja jälkien etsintään eilisen jaon mukaan. Antti & Pune lähtee Gessjön alueen länsilaidasta haravoimaan "kuuminpia" kulkupaikkoja. Tommi ottaa Carolan ja lähtee tsekkaamaan Tonyn alueen ja minä startaan Gessjön itälaidalta. Itse lähden lyömään päätä, ei Karjalan, vaan Hotingin mäntyyn, eli taas Tikru hakemaan "karhunpesään" vapaaseen hakuun. Tutka käteen, päivitysväli 10 sekunttiin ja hetkeksi seuraamaan. Puolen kilometrin etenemisen jälkeen reilu vinkkeli ja nyt selvästikkin on nokka maassa ja jälkeä mennään, UP,n reittiviiva on tarkkaa, pientä sykkyrää ja piiperrystä. Reilu kymmenen minuuttia mennyt ja pimeästä metsästä kuuluu muutama haukahdus. Tutkan haukkulaskuri näyttä samalla 13 haukahdusta minuutissa, seuraava päivitys, 30 haukahdusta jne. nousten pian sinne 80 - 100 välille ja haukku jää paikalleen. KARHU, kuten eiliseltäkin muistamme ei hirvet täällä ole jääneet haukkua kuuntelemaan (johtuuko se kovistakarhukannoista vai mistä, sitä voi jokainen mielessään pähkäillä?).

Odotan vajaan tunnin päivän valkenemista ja lähden pikkuhiljaa lähestymään haukkua. Samaan aikaan Tommilta tulee WhatsApp viesti, marjapaska Tonyn alueella ja Carola vetää jäljelle. Eikun linkku irti.

Tikrun haukku on jyrkän vaaran rinteessä, pienen välitasanteen päällä, joten siihen on erittäin helppo hiipiä. Askel kerrallaan etenen, matkaa haukkun 60 metriä, eikä maasto mitenkään pahan sakeaa. Tuosta seuraavan kumpareen takaa varmaan jo näkyykin. Kohottaudun varovasti ja kohotan Sako 9,3 x 66,n. Siinä se on ristikossa, senkun vain puristan.....

Samaan aikaan Tommilta tulee viesti että Carola jäljitys päättyi metsäautotielle ja hän kytki Carolan, OK, tulen paikalle, vastaan.

Tsekkaamme Carolan jäljityksen tielletulopaikan ja melkein samantien Piisi merkkaa tieltä lähtöjäljen sen verran vahvasti että uskomme jäljen olevan aika tuoreen. (Piisi oppinut pikkuhiljaa näyttelemään, jos vain toinen koira on maisemissa niin vanhallekkin  jäljelle on veto tiukkaa ja ääntäkin alkaa suusta karkailemaan, jottei jotakin toista päästettäisi jäljille).

No, onhan siinä ihan  selvä 10 -12 sentin ura mustikan varvikossa ja veto tiukkaa heti alussa. Hiukan vaivaa laiskuus reilun viikon 3-4 tunnin yö unien jälkeen, joten linkku auki ja onnea. Ja jäähän tässä vielä autoon kalustoa jolla lähteä liinassa jälkeä selvittelemään jos ei Piisi sitä selvitä.

Vauhti vaihtelee 5 - 12 km välillä joten täytyy sen jäljen haitakkin jotenkin, mutta reilun kilsan jälkeen UP näyttää Piisin saapuvan seuraavaan kolmen metsäautotien ristykseen. Siinä pyörimistä 5-10 minuuttia ja niinpä jo suuntaammekin Tommin kanssa samaan suuntaan. Kuitenkin ennen kuin ehdimme perille valitsee Piisi yhden tieuran ja 12 - 18 km tunnista eteenpäin. Taispa "vanhuksella" jäljitys unohtua ja lähdettiin etsimmään uutta? .... Reilun kilometrin jälkeen jarrut päälle, rauhallisesti takaisin parisataa metriä ja metsän puolelle ja taas matka jatkuu.

Menemme Tommin ja Monsterin kanssa tarkistamaan paikan missä Piisi on poistunut metsäautotieltä, ja niinhän siitä lähtee myös karhun ura varvikossa (sen verran lyhyttä ja kuivaa kanervikkoa että pitää Monsterin kanssa pari - kolmesataa metriä tarkistaa jälkeä ennen kuin varmisttuu että siinä on myös karhu jälki).

Siinä vaiheessa Piisi on jo edennyt seuraavan metsäautotien yli, joten rattaat alle ja tarkistamaan sinne, että edelleen jäljitys jatkuu karhun jäljellä. Juuri kun  toteamme että kovassa tiessä näkyy suhteellisen tuoreen näköiset karhun kynnen raapaisut, kuuluukin tien takaa, alta kilometrin päästä Piisin kumeat haukahdukset. LÖYTY.

Kutsumme Antin myös mukaan kahinaan. Haukku jatkuu hetkittäin paikallaan ja sitten taas karkoten. Parillakin tieuralla haukku tulee jo "uhkaavastikkin" kohti, mutta kääntyy aina lopulta enne kuin on ristikossa. Toisella karkossa tapahtuvassa tienylityksellä jälkeen nakkaan Monsterin kaveriksi. Pian "Monni" ohittaakin Piisin ja jatkaa taas uudelleen saman tien yli kohden löytöpaikkaa. Otan perässä seuraavan Piisin kiinni. "Vanhus" on taas tehnyt tehtävänsä, eli kaivanut nallen liikkeelle. Tyrkkään myös Qakaran karhun ja Monsterin perään, onhan viimeinen jahtipäivä joten löysät pois kaikilta.

Pian "Monni" ilmoittaa tavoittaneensa karkurin. Haukusta on erittäin helppoi lukea milloin Monnilla on näkökontakti karhuun, tekstiä tulee sadan paukahduksen verran minuutissa, sitten kun pelikaveri häviää pusikkoon, on haukku kyselevää ja harvempaa. Haukku jatkuu siirtyvänä suoraan Tommia ja Anttia kohden. Shättiviestit Suomen kotimaan seuraajaosastolta jo kertovatkin: "Alkaa kohta poikia jännittää". Nyt on taas jo kuuden vuoden Hotingin jahdin maastotuntemuksesta hyötyä, uusi metsäautotie joka ei näy missään kartassa, menee sopivasti haukun taakse. Ajan metsäautotielle reilun puolen kilometrin päähän haukun taakse antaakseni painetta karhulle, jotta se menisi suoraan Antin ja Tommin passiin. Autoilluni vaikutus on sama kuin olisin kutsunut, samassa haukku kääntyy ja lähtee valumaan minua kohden. 

Haukku lähestyy hitaasti, mutta varmasti kohden metsäautotien päätä jossa odotan, lähtien kiertämään juuri ja juuri metsän puolella ja vastavalon puolella. Monsterin haukku raikaa sadan sanan minuutivauhdilla ja tumma hahmo vilahtaa ristikossa, PURISTANKO?

No en purista, onko se Monsteri vai karhu, en vastavalossa kun aurinko paistaa suoraan silmiin, selvää mikä ristikossa vilahtelee.

"Pojat" siirtyvät puolestaan suuntaan minne haukku on etenemässä ja laskevat samalla myös Buneferin Monsterin kaveriksi. Menen karhun ja Monnin jäljille "pyydystämään" jälkeä myöten tulevaa Qakaraa, joka jälkitarkasti jälkeä tullessaan ei vieläkään ole ehtinyt saavuttaa Monsteria ja pelikaveria. Katsonpa tuosta suo-ojan penkasta jos saisi tarkan mitan jäljestä, niin tiedettäisiin minkäkokoinen pelikaveri siellä Monnin kanssa vaeltaa. Ja näkyyhän siinä ojanpenkassa jälki ja kaksikin. Toinen jälki 11 cm ja toinen 8-9 cm. Heti radio käteen ja pojille TULI SEIS komentoa, kyseessä EMÄ ja PENTU.

Koiratkin saadaan pian kiinni leveän, vuolaasti virtaavan joen rannasta.

Ai niin, Tiktun haukullehan oli juuri ristikon kanssa katselemassa ja liipasinta puristamassa kun Tommi pyysi avuksi Carolan jäljelle.... No en puristanut. Haukussa oli sittenkin hirvi vaikka aloitus oli "normaalista poiketen" rauhallinen ja jääden paikalleen.

Niin on karhujahti Hotingissa tältä kaudelta päättynyt ja kotimatka voi alkaa.... siitä lisää sunnuntain jälkeen ;-)

 

28.8.2016 sunnuntai, tyhjää täynnä

Oliko nämä kolme jotka vielä sunnuntaina jäivät haravoimaan oletettua karhua, niitä joilla oli porukan kovimmat riistaveret vain niitä joita vähiten kaivattiin kotona? No ainakaan tällä kokoonpanolla ei enää löytynyt jäljen jälkeä kummaltakaan jahtialueelta. 

Yksi sellainen jo ennalta täysin tuhoon tuomittu veto vedettiin, eli Tikru pimeään metsään vapaaseen hakuun "karhunpesän" alueelle heti aamupimeällä ja toivotaan, toivotaan. No, ekalenkki ja reilusta parista kilometristä haukku päälle ja liikkeelle, nopeasti tarkistamaan jälkiä kulkupaikalta ja selvähän se, "puhveli" edessä. (Ei muuten yllättänyt, ei ole oman karhujahtiuran aikana vapaasta hausta löytynyt karhu kuin pari kertaa). Eikä yllättänyt sekään että heti löydöstä lähti hirvi liikkeelle, kuuden Hotingin jahtivuoden aikana on yksi hirvi jäänyt löytöpaikalla.... ja siellä on ollut jahdissa sentään parempiakin hirvikoiria kuin kennelin hiukan tulisesti aloittavat hirven karkottajat ;-(

 

 

27.8.2016 lauantai, vesisadetta ja marjapaskoja

Isoimmalta osalta jahtimiehiä alkoi lomat olla taputeltu ja kotimatka oli alkanut jo edellisiltana. Eikä muillakaan paikallejääneillä ollut juuri mitään tehtävissä. Koko yön oli vettä tullut ihan taivaan täydeltä ja huuhtonut viimeisetkin karhunhajut pois jäljiltä. Gessjön alueelta löytyi kyllä ihan nopeallakin etsinnällä kahdestakin kohdasta todella isot marjapaskat ja jopa tieltälähtöjäljetkin, mutta ei pienintäkään hajua koiran nokkaan. Niinpä taas pari kaveria joutui pakkaamaan tavaransa ja suuntaamaan kotimaahan.

Siinä samalla oli "matkanjärjestäjällä" aikaa käydä "tiskuteeraamassa" Gessjön alueen kanssa, ja sopimassa alueen vuokraamisesta myös ensivuodeksi, jopa hiukan laajempanakin.

26.8.2016 perjantai, jäljitystä ja uintiosuutta

Gessjön alue oli lähes kauttaalta haravoitu kun Tikru lopulta merkkasi Gessjön alueen takareunasta todennäköisesti jo kahtena edellisenä päivänä tavoitellun nallen jäljet, joka oli palailemassa takaisin "karhunpesääsnsä".

Jälkeä haistateltiin Tikrun lisäksi hiukan Nitallakin, mutta sitten päätettiin kuitenkin vetää valtiti hihasta ja tyrkättiin Piisi jäljille. Jälki suuntautui kuitenkin ohi "karhunkotipesän" ja pois alueelta. Matkan varrella nalle oli taas yrittänyt harhauttaa mahdollisia jäljittäjiä ylittämällä reilun 50 metriä leveän Hotingsan joen. No hidastihan se hiukan, ei uidessa tuo matkanteko taitu ihan sitäkään vauhtia kuin yli 11 vuotiaan koiran normaalijäljitys.

Lopulta jäljitystaipumus katsotaan tulleen todistetuksi, kun suoraan mitattua jäljitysmatkaa oli takana 7,5 kilometriä, UP,n mittariin matkaa ehti kertyä hyvän matkaa toistakymmentä kilometriä. Siinä jälki päättyi noin puolikilometriä leveään tekojärven jyrkähköön rantapenkkaan. 

 

25.8.2016 torstai ja karhuja naapuriin

Illalla alkanut vesisade oli loppunut puoliltaöin ja niinpä kolmenmaissa startattiin etsiskelemään edellisiltana hävinnyttä pelikaveria. Tuskin oli Piisin kanssa saatu alueen ringittämisessä edes alkuverrytelyä tehtyä kun Piisi iski nenän kiinni tienpintaan, pari pyörähdystä ja metsän puolelle. Heti tienpenkassa näkyi puolikas takatassun painauma kertoen että todennäköisesti edellispäivän kaverihan siitä oli mennyt.

Radiolla kusoa ja Tikru, joka oli saanut levätä edellisen päivän, paikalle. Jäljestysvaljaat päälle ja jäljelle, hyvin tuntui ihan hiukan sateisen näköinen jälki maistuvan. Mutta tuskin oli saatu jäljestettyä montakaan sataa metriä kun jälki suuntautui suoraan alueen rajalla olevaan järveen. Leveyttä järvellä oli sillä kohtaa 700 metriä ja takaranta naapurin aluetta. Sinne meni, mutta menkööt. 

Ennen puoltapäivää "Tonyn" alueella jälkiä etsiskelleet Hannu & Harri löysivät alueelle sisään tulevat jäljet josta Asko & Teemu läksivätkin jäljittämään. Jälki tuntuikin vielä haisevan (koiralle jonka nimeä en nyt juuri muista), mutta niin vaan Hotingin alue onnistuu aina tarjoamaan uusia haasteita. Muutaman sadan metrin jälkeen oli metsä täynnä "hattivatteva", jotka olivat tulleet ilahduttamaan muutenkin monikansallisen Hotingin marjamaita ja niinpä metsä oli täynnä jos jonkinlaista jälkeä ja "miinaa". Viimeisenä keinona taas karhujahdin ensimmäinen virhe, linkku auki ja onnea. No, ei löytyny tällä kertaa.

Samoihin aikoihin Gessjönin alueen reunalla Hannu ja Antti koirineen laskivat nuoria koiria kuntoilumielessä vapaaseen hakuun. Aikansa kaiveltuaan Jekku kaivelikin jonkinlaisen pelikaverin ylös, ilmoittaen tapahtumasta muutamalla haukahduksella. Sen jälkeen hiukan matkoja ja suoraan järven rantaa. Hakemassa ollut Minni myös kiirehti avustamaan kaveriaan ja taas samaan järvenrantaan (joka nyt siltä kohti tietysti sattui olemaan naapurin alueella). Vaikka parivaljokko kuinka kiersi ja ringitti sekä haki välillä vauhtia löytöpaikaltakin, ei pelikaveria enää löytynyt, eikä ihan satavarmaksi varmistunut oliko pelikaverina karhu vai joku muu. Suom. huom. Tottakai karhu kun akrhujahdissa ollaan.

 

24.8.2016 keskiviikko ja kokopäivän karhutilanteita

Aamu alkoi taas normitapaan pian kolmen jälkeen jälkien etsiskelyllä molempien alueiden tiestöllä. Alkoi jo vaikuttaa siltä ettei kummaltakaan alueelta löydy edes nallenjäljen painaumaakaan. Lopulta aamukahdeksalta Gessjön Piisi kuitenkin merkkaa ihan viimeisen metsäautotien tarkastuksessa hyvin haisevan jäljen, aivan naapurialueen rajan läheltä. Nyt oli aika tarjota seurueen nuorimmalle, Qakaralle mahdollisuus näytää kauheat kykynsä ja pudottaa suvun paineet hartioiltaan.

Lyhyen ja intensiivisen jäljestyksen jälkeen linkku auki ja onnea. Ei aikaakaan kun koko vaara raikuu kun Qakaran karhunhaukkujan ura avautuu. Lyhyt löytöhaukku ja karkko päälle. Sen verran isännällä on vielä luottamuspulaa junioriketjuun että Piisi kaveriksi varmistamaan jäljityksen onnistumista. Reilun kilometrin jälkeen haukku kiinteytyykin... mutta naapurin puolelle.

Pitkän päivän aikana saadaan kaveriksi myös pari naapurialueen jahtimiestä ja parin tunnin ajaksi lupa kaataa karhu myös naapuriseurueen alueelle. Joku oli jopa kuulevinaankin laukausta muistuttavan äänen saksanseisojakoiraa kuljettavan auton suunnasta... todennäköisesti kuullut harhoja koska ainakaan verta ei näy nallen jäljillä koko päivänä. 

Samaan aikaan hiukan ihmetellään mitä ihmettä se Piisi jäi haukuskelemaan vaaran kupeeseen. No, pian Jaakko kertoikin että ainakin osa retken toiveista oli toteutunut: "Kunhan sais edes jonkinlaisen kontaktin karhuun". Jaakon eteen tulikin kai hiukan sukua Ängry Bearille oleva karhumamma kolmen pentunsa kanssa. Mammakarhu kävi tsekkaamssa Jaakon hermiojen pitävyyden reilussa kymmenessä metrissä. Kohtaaminen päättyi huutoäänestykseen, tasapeli ;-)

Reilun kolmen tunnin kohdalla Qakaran karhunhaukkujan ura katsotaan avatuksi ja tilalle vaihdetaan muita treenikavereita, vuorollaan, "Jekku", Monsteri (joka ihan varovasti availi sanaista arkkuaan nallelle, noin 105 tavun minuuttivauhdilla), Minni (joka oli jo aamulla ottanut löysät pois saattelemalla paikallista hirvimullia reilun parikymmentä kilsaa) ja Bune sai käydä kertomassa nallelle että olisi aika siirtyä omalle puolelle, välillä kolmenkin kaverin ryhmänä. Turhaan, nalle oli päättänyt pysyä naapurin puolella. Illan pimentyeessä odotellessa pikkukarkossa vaihdetaan työskentelyyn Sarvilahden Pepi, jolloin nalle lopultakin päättää siirtyä omalle alueellemme. Valitettavasti vain liian myöhään, paikallisten sääntöjen mukaan jahti pitää lopettaa klo 18.00 ja nallen siirtyessä rauhallisesti omalle alueellemme on kello jo puoli kahdeksan.

No, haukutetaan aamuun ja kaadetaan nalle sitten, suunnitellaan. Helpommin sanottu kuin tehty, illan pimennyttyä nalle saattelee pelikaverinsa paikallisen hirven juttusille. Se puolestaan oli taas siinä.

 

23.8.2016 tiistai, hattivatteja

Aamu "uudella" alueella meni olematonta jälkeä etsiskellessä. Lopulta vasta puolenpäivän jälkeen vedettiin ässät hihasta ja laskettiin se "Ransun näköinen" koira, eli saksanseisoja Usvasuon Zoli irti, ja pian oli 13 cm jälki ylhäällä Tonyn alueella. Piisi taas hihnaan ja jäljelle. Metsässä ja heinikossa jälki vielä kulki mukavasti mutta kun saavuttiin ison, avoimen hakkuaukon puolelle nostettiin kädet ja hännät pystyyn ja todettiin, todennäköisesti meni pohjoiseen, naapurin alueelle.

 

22.8.2016 maanantai, toinen jahtipäivä ja pikkunalle

Gessjön alueella aamu rävähtää "runkotien" ylityksestä löytyneistä jäljitä yhtä reippaasti käyntiin kuin edellisenäkin päivänä. Petäjäveistäjän Hero aloittaa työskentelyn pikkunallella. "Tulenjohto" ohjasti passit haukkupaikan ympärille, niin että UP,n kartaan vilkaistessa olisi voinut kuvitella ettei nallella ole mitään mahdollisuutta. Pian työmaalle lähti Heron kaveriksi myös Sarvilehdon Pepi. Parivaljakko saattelikin nallen varsin äänekkäästi Hannun videokameran linsille. (kts. lopputapahtumat Facebookista Sako Shooting Centerin sivuilta) 

Kun pikkunalle oli saatettu viilenemään tulikin norjalaisilta jahtikumppaneiltamme tieto että"Tonin alueela" ISO karhu oli yön aikana katkonut heidän langoituksensa, mutta jälki häviää läheiselle suoalueelle. Samantien lähdetään etsiskelemään jälkiä myös Tonyn alueelta. Ei aikaakaan kun Hannu ilmoittaa että radanvarsipistolla olisi nallenjälki. Piisi hihnaan ja jäljelle, hihna tiukalle joten tuntuisi jälki vielä haisevan. Muutaman hukan ja reilun viiden kilsan jälkeen jälki tuleekin samaan paikkaan jossa norjalaiset jahtikaverimme oli aloittaneet jä jäljityksen kahdeksan tuntia aikaisemmin. Eköhän se ollut siinä?

 

21.8.2016 Sunnuntai, ensimmäinen jahtipäivä ja ampumatilanne

Heti aamusta, Gessjön alueella perkkasi Piisi nallen jäljet tien ylityksessä, linkkuauki vaan ja onnea. Lyhyen jäljityksen jälkeen kajahti kaudenavaushaukku joka pian ohittikin "matkanjohtaja"  siirtyvässä haukussa noin 10 metrin päästä. Illan ohjeistuksissa oli kuitenkin tullut kommentteja ettei "matkanjohtaja" saisi itse heti ensimmäisinä jahtipäivinä itse kaataa, joten jouduinpa tyytymään seuraamaan pikkunallen menoa katseella. Nallella pienet, nätit vaaleat laikut kyljillä.

Ensimmäisessä tienylityksessä vaihdettiin nuorempia heimoveljiä harjoittelemaan nalletyöskentelyä. Pian kuitenkin todettiin että pikkunallekin osasi harhautuskuviot ja kuljetteli Cleopatran suoraan hirvityöskentelyyn.

 

20.8.2016 Karhujahtialueelle laskeuduttu Hotingiin

Valmistautuminen Ruotsin karhujahtiin sujui rauhallisesti Suomen karhujahdin avausta sosiaalisen median kautta seuraten..... pitkälle iltaan asti, kunnes

 
Matti Myllynen | +358(0)40 5081693 | matti@karhunkaatajan.com | Rastaankatu 13  53850 Lappeenranta  Finland              Kaakon Nettipalvelu