NuoliETUSIVU

NuoliUUTISET

NuoliKOIRAT

NuoliKAADOT

NuoliHIRVIHAUKKUMESTARUUS

NuoliVIDEOT JA ESITYKSET

NuoliPENNUT

NuoliKUVAGALLERIA

NuoliTAIPPARIN LÄPÄISSEET

NuoliKOESÄÄNTÖJÄ

NuoliPRESS

NuoliVIIHDE

NuoliVIERASKIRJA

NuoliMETSÄSTYSMATKAT

NuoliLINKKILISTA

NuoliIN ENGLISH

NuoliVUOLASVIRTA

 


Press - Oikullinen karhu

Julkaistu Koiramme-lehdessä 9/2002

Karhu on oikullinen pyydettävä

Ylirajavartija Matti Myllynen Lappeenrannasta toimii metsästysjäljestäjien yhdistyksen suurpetovastaavana. Miehellä ei ole yhtä ja ainoaa varmaa mielipidettä jokaisesta karhuihin liittyvästä asiasta. Hän puhuu kiihkottomasti, mutta asiaa, ja jää kuuntelemaan, mitä toisillakin on sanottavana. Ei selvästikään ole "kovia karhumiehiä".
Myllynen on kuluttanut aikaa niin varsinaiseen karhunmetsästykseen, kuin metsästyksessä tai tieliikenteessä sattuneiden vahinkojenkin paikkaamiseen. Jälkimmäinen ei ole varsinaisesti metsästystä, vaan poliisille annettua virka-apua.
Matilla on koira. Jämttiuros Ukkoteeren Raiku on ollut monessa mukana. Lähes täydelliset hirvikoesuoritukset ovat olleet pohjana jatkossa seuranneille monenlaisille karhukokemuksille myös kaukana Suomen rajojen ulkopuolella. Raikulle on ammuttu kaikkiaan 29 karhua. Vastaavaa meriittiä lienee vaikea löytää edes historiasta.
Raiku ei kokemuksistaan kerro. Sen sijaan Matilta tulee asiallista ja jäsenneltyä tietoa niin selkeästi, että mies on toiminut asiantuntijana useissa karhunmetsästystä käsittelevissä seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa. Kokeneetkin metsästäjät ovat tilaisuuksissa saaneet uutta mietittävää ja selkeyttäneet entisiä ajatuksiaan.
Matin asiantuntemuksen perustana ovat aivan ilmeisesti olleet viitseliäisyys, johdonmukaisuus, ennakkoluulottomuus, yhteistyökyky ja valmiin epäily. Hyvät eväät mihin tahansa lähtöön.
Matin näkemyksen mukaan karhu on niin oikullinen ja vaikea pyydettävä, että onnistuminen on täysin sattumanvaraista, ellei metsästykseen valmistaudu perusteellisella vuosien kokemuksien ja tiedon hankinnalla niin itse eläimestä ja maastosta, kuin kaikesta muustakin karhunpyyntiin liittyvästä.
Siltikään ei yhden ihmisen aika riitä. Matilla on käytössä koko pyyntiporukan hankkimat tiedot ja havainnot. Tieto täydentyy ja jalostuu vielä kanssakäymisellä eri järjestöjen, viranomaisten, tutkijoiden ja omien virkaveljien kanssa. Karhunmetsästys on nykyisin ja varsinkin eteläisimmässä Suomessa yhteistyötä. Yksinäiset yrittäjät ovat harvassa ja kulkevat useimmiten kylmillä jäljillä.
Matilla on selkeä näkemys aseista. Tärkeää ei ole reiän koko, lippaan kapasiteetti eikä automatiikka. Hän hyväksyy epäröimättä karhuaseeksi myös nallipyssyiksi nimetyt pienempikaliiperiset hirviaseet. Kun niillä osuu, karhu kyllä kuolee paremmin kuin viidestä ohilaukauksesta tai norsupyssyn huonosta osumasta.
Tärkeintä on, että ampuja tuntee aseensa ja itsensä. Jokainen laukaus on ammuttava, niin kuin piipussa olisi viimeinen patruuna. Karhu reagoi niin nopeasti, että lähtipä se sitten pakoon tai kohti, ei parsimiseen jää kunnolla aikaa hyvähermoisellakaan.
Haavakkokarhun jäljittämisessä Matti kyllä tunnustaa fysiikan ja fysiologian lait. Hän kertoo, ettei haavakon pyytämisessä ole kyse normaalista metsästyksestä, vaan haavoittuneen eläimen lopettamisesta, jonka voi suorittaa millä tahansa tarkoitukseen sopivalla aseella.
Kolarikarhujen poistamisessa on sovellettu muualla maailmassa hyviksi koettuja keinoja. Haavoittuneen karhun pysäyttämiseen tarvitaan muuta kuin perinteinen keuhkolaukaus. Heikommallakin aseella ammuttu rankaosuma on varma, mutta hyviksi pysäyttäjiksi on havaittu myös haulikon täyteinen ja riittävän isot pukkihaulit. Ampumamatkat ovat yleensä jopa epäterveellisen lyhyet 5 - 15 metriä.
Yhdistelmäaseet ovat muidenkin kuin Myllysen mielestä viisaita vaihtoehtoja kolarikarhun jäljillä. Niillä pystyy varmimmin ja ilman toimintahäiriöitä ampumaan kaksi tai kolme laukausta. Rihlakon laillisella luotipiipulla yltää kauemmas, haulipiipun täyteinen pysäyttää läheltä. Drillingissä avarampaan piippuun kuuluu täyteinen. Suppeammassa piipussa voi olla 16 kappaletta 7-millisiä hauleja.
Myös tavalliset haulikot ovat käyttökelpoisia. Niillä on totuttu nopeampaan vaistoammuntaan. Kiikaritähtäimet yleensä, ja isot suurennukset erityisesti ovat liian hitaita ja kömpelöitä haavakon pyynnissä.
Koirienkaan suhteen Myllysen Matti ei ole yhden näkemyksen mies. Raikulla hankituista meriiteistä huolimatta uusi nuorempi koira on harmaanorjanhirvikoira. Ja sillekin on saatu ensimmäiset kaadot.
Matti suosii jälkivainuisia sitkeitä haukkujia, muttei vähättele muitakaan koiria. Matin valinnat sopivat Matille ja hänen olosuhteisiin ja metsästystapoihin. Ehkäpä parasta rotua ei olekaan. Hyvät yksilöt vain siunaantuvat jostakin. Eivätkä nekään itsestään, vaan pitkän ja sinnikkään yrittämisen ja erehtymisen jälkeen.

 

 
Matti Myllynen | +358(0)40 5081693 | matti@karhunkaatajan.com | Rastaankatu 13  53850 Lappeenranta  Finland              Kaakon Nettipalvelu