NuoliETUSIVU

NuoliUUTISET

NuoliKOIRAT

NuoliKAADOT

NuoliHIRVIHAUKKUMESTARUUS

NuoliVIDEOT JA ESITYKSET

NuoliPENNUT

NuoliKUVAGALLERIA

NuoliTAIPPARIN LÄPÄISSEET

NuoliKOESÄÄNTÖJÄ

NuoliPRESS

NuoliVIIHDE

NuoliVIERASKIRJA

NuoliMETSÄSTYSMATKAT

NuoliLINKKILISTA

NuoliIN ENGLISH

NuoliVUOLASVIRTA

 


Kaadot - Pyhäselkä 2005

KARHUJAHTI PYHÄSELÄN SATULAVAARASSA 20.8.2005

Jahtia muistelee Seppo Puustinen

Herätyskello pirahtaa. Kello on 3.30 ja karhujahdin ensimmäinen päivä. Nousen ylös ja laitan kahvin valumaan. Siinä eväitä laitellessa mietiskelen päivän jahtia. Karhuja on seurattu jo useamman viikon ajan. Ainakin yksi noin 12 cm tassun omistava kontio on käynyt kaurapelloissa syömässä useamman kerran.

Pistän koiran ja kamat autoon ja lähden ajelemaan Satulavaaraan, kohti ensimmäistä kauraa. Eipä ollut karhu käynyt syömässä, onkohan muuttanut paikkakuntaa. Toinen kaura on noin kilometrin päässä edellisestä. Kierrän kauraa ilman koiraa, olin edellisenä aamuna merkannut vanhat syönnökset tarkkaan, joten koiraa ei välttämättä tarvinnut. Olin kiertänyt yli puolet pellosta, kun huomasin karhun jotoksen pellon halki. Eipä ollut kontiolle kaura kelvannut, onkohan ohikulkumatkalla, vai onko jäänyt meijän maille makailemaan.

Ajelin muun porukan luo sovitulle nuotiopaikalle, ja samalla mietin valmiiksi passipaikkoja. Siellähän se porukka jo ootteli nuotiolla. Siinä kahvia juodessa mietittiin päivän jahtia, ja sitä missä kontio voisi makailla. Se on joko Vasarinkolmiossa, mikä on todennäköisempää, tai pellon tuntumassa jokivarressa. Pistettiin kuitenkin pari miestä Kalliopurontielle välipassiin ja loput Vasarinkolmion ympärille, ja koira kaurasta irti.

Otin 4 v. kku. Vikin autosta ja lähdin koira kytkettynä kiertämään kauraa. Vikillä on ollut parina vuotena useita karhuhaukkuja, mutta ei olla saatu kaadettua yhtään karhua. Viki nosteli jo pellon reunassa nokkaansa siihen malliin, että jotain hajuja on. Vein Vikin jäljelle, mutta ei ollu vetoa niin paljon kun tuoreelle jäljelle, varmaan iltayön jälki, ja karhu toisessa pitäjässä. Ilmoitin pojille että ei oo punetta hirveesti, mutta lasken koiran kuitenkin irti, katotaan miten käy. Ei ollu lähtö niin kun kuumalle jäljelle, mutta laukalla poika lähti.

Noin viiden minuutin kuluttua Miikka ilmoitti, että koira tuli passiketjuun. Kysyin, mihin suuntaan lähti. Viki oli lähtenyt takaisin mottiin nokka pystyssä, ja maastossa oli tuoreita hirven jälkiä. No niin, se on varma hirvihaukku, ajattelin mielessäni. Miikkaan on matkaa n. 800 m, ottikohan hajut ilmasta. Lähdin kävelemään koiran suuntaan ja oottelin haukun alkamista. Miikan viestistä oli kulunut seitsemän minuuttia, kun haukku kajahti gepsin mukaan 900 m päässä minusta ja 1 km Miikasta. Selvä juttu: hirvihaukku. Haukku jäi löytöpaikalle ja kuulosti pysyvän hyvin paikallaan. Soitin koiragepsiin ja yritin kuulostella, mikä siellä vois olla haukussa, mutta ei saanu mitään selvää, normaalia haukkua.

Lähdin hiljakseen kävelemään kohti haukkua ja samalla arvuuttelin, mihin otus vois siirtyä. Haukkua oli kestänyt noin 25 min, kun se siirtyi nopeasti noin 400m, ja taas pysyi paikallaan noin 10 min. Haukku siirtyi aivan passimiesten eteen tien varteen. Ei kuulu puhelimesta viestiä mikä on haukussa, onkohan sittenkin karhu. Otin uuden päivityksen. Koira on tiellä, ei kuulu laukausta ja haukku on loppunut. Lähdin kohti tietä juoksujalkaa, onhan tää selvitettävä mikä siellä oli haukussa.

Kun pääsin passimiehen luo, siellähän se Miikka horsmikkoaukolla tutki jälkiä ja kertoi karhun tulleen haukussa 25 m päähän ojanpohjaa pitkin. Koira oli lopettanut haukun ja tullut tielle 40 m päästä mutkan takaa. Kysyin, menikö karhu tien yli. Ei varmasti menny, viereinen passimies olis nähnyt.

Kutsuin koiran tieltä ja lähdettiin haravoimaan aukkoa karhun oletetusta menosuunnasta. Ei tartu jälki Vikin nokkaan, koko ajan pyrkii tielle päin, eikä saa miehetkään kuivassa maastossa jäljistä selvää. Tunnin jälkeen on selvää, ettei karhu löydy. Pitäis saada jostain tuore koira avuksi. Kaikkien tuttujen pelikoirat on vähintään 100 km päässä jahdissa. eikä ne tähän hätään kerkee. Lämmintä on +20, eikä kaikilla koirilla karhu enää tähän aikaan päivästä löydy. Sitten raksahti: Myllysen Matti ja Raiku on Kesälahdella siskon pojan porukassa metällä, soitanpa Janille, onko pojilla tapahtumia. Eipä ollu Kesälahdella karhut liikkuneet, ja niinpä Matti lupas tulla Raikun kanssa jeesaamaan.

Poikia odotellessa otin yhteyttä naapuriseuroihin. Kysyn, onko mahdollista yhteisjahti, meille on tulossa sen verran kovanluokan koira, että todennäköisesti löytää karhun vaikka se ois menny naapuriseuran puolelle. Yhteisjahti tuntui onnistuvan kaikkien naapuriseurojen kanssa, joten se puoli oli kunnossa.

Matin porukka tuli n. 45 min kuluttua. Selostin pojille tilanteen, ja näytettiin mihin karhu Vikiltä hävisi. Pistettiin Raikulle meikäläisen gepsi, koska Matilla ei ollu meidän alueen karttoja, pysyttäis paremmin jyvällä minne karhu menee. No niin, linkku auki ja Raiku jäljelle.

Mutta eipä ollu helppoa Raikullakaan karhunjäljen löytyminen. Ensimmäinen lenkki oletetussa suunnassa n. 800 m päässä ja takaisin. Matti otti Raikun hihnaan ja lähti kytketyllä koiralla kiertämään aukkoa. Taas koira irti aukon toisella reunalla, lähes kilometrin pisto ja Raikukin takaisin tielle. Matti otti taas Raikun hihnaan ja tutkittiin tarkkaan alue. Niinpä vaan Raiku selvitti jäljen. Karhu oli karannut passissa olleiden poikien välistä yli tien huomaamatta. Lähdettiin Matin kanssa kytketyllä koiralla seuraamaan jälkeä seuraavalle tielle n. 400 m, ja sieltä koira irti.

Seurattiin Matin kanssa gepsillä Raikun jäljitystä. Hyvin tuntu pysyvän jäljellä näissäkin olosuhteissa, aikaa karhun menosta neljä tuntia ja lämpöä +21. Karhu oli mennyt useamman tien yli rutikuivia kankaita ja soita pitkin 8 km, kun pysäytimme auton ja kuulimme, että Raiku oli saanut karhun haukkuun aivan Mertapuron tien varresta. Karhu jäi lähes löytöpaikalle haukkuun meistä 200 m päähän.

Soittelin naapuriseuran miehiä passiin ja selvittämään, ollaanko luvallisilla mailla. Poikien tullessa paikalle karhu siirtyi noin 500 m, ja jäi taas kiinteään haukkuun.

Erävedon miesten kanssa suunniteltiin jatkotoimenpiteitä. Karhu oli erittäin ryteikköisellä alueella ja niin lähellä luvatonta aluetta, että haukulle ampuminen ei onnistuisi. Niinpä Matin kanssa tehtiin suunnitelma. Passitetaan tiukkaan karhun tulosuunta ja lasketaan Jäger, Matin harmaa uros, Raikun kaveriksi, niin eiköhän karhulle tule liikettä. Matti lupas kaljat koko porukalle, jos karhu pysyy 10 min. paikallaan. Niin laitettiin passit paikoilleen ja Jääkäri kehiin. Karhu oli ollut Raikulla haukussa jo kaksi tuntia, saahan nähä miten käy.

Eipähän arvattu karhun ajatuksia. Matti ilmoitti, että karhu lähti aivan eri suuntaan Mertapuron vartta etelään. Siellä ei ollut yhtään passimiestä. Määräsin sinne heti pari miestä passiin. Kohta kuului puhelimesta: Nyt se kääntyi takaisin! Siitä noin viisi minuuttia ja Matti ilmoitti: ”Karhu nurin”.

Matti oli päässyt itse ampumaan Raikun viidennenkymmenennen karhun, 100 kg painavan naaraan.

Olin lukenut Matin nettisivuja useamman kerran ja miettinyt että pääsispäs joskus seuraamaan Raikun työskentelyä luonnossa, näkis onko se niin kova koira mitä kirjoitellaan. Täytyy vain todeta, että näissä olosuhteissa Raiku teki huippusuorituksen. Kyllä se piruvie on kova koira!

Kiitoksia Matille mukana olleitten puolesta unohtumattomasta metsästystapahtumasta.

Sivuston ylläpitäjän lisäys:

Seppo Puustisen kku Viki haukkui hyväksytysti karhutaipumuskokeen 28.8.2005.
Kokeen kulku lyhyesti: haukkuaika 81 min kiinteää haukkua, työskentelyaika 111 min, työskentelymatka 4,2 km, 6 uusintahaukkua.

 

 
Matti Myllynen | +358(0)40 5081693 | matti@karhunkaatajan.com | Rastaankatu 13  53850 Lappeenranta  Finland              Kaakon Nettipalvelu